torstai 6. syyskuuta 2012

Rauhaniementie.

Opiskelijaelämää omassa kodissa.
Mitä oon suuhuni nyt vajaan viikon aikana pistänyt? Leipää yhden paketin. Perunaa ja riisiä. Ja naurettiin että Hessulle on makaroonia kaappi täynnä, 0,32€/kg ja meitsillä on yksi pieni pussi, halvinta mitä löysin 4,30€/kg. Tällasta se on.

Yle kuitenkin ilmoitteli näin  Kalliin erityisruokavalion noudattamista helpottavaan korvaukseen on tulossa 2,60 euron korotus. No sehän onkin aivan vitun paljon.
Anteeks, ilmasta rahaa sekin, mutta eipä paljoa naurata. Pasta keskimäärin 7€/kg, puhumattakaan jauhoista tai leivästä. Mitä sitten syödä? PERUNAA.
Onneksi mä olen perunan suuri ystävä, mutta jossain kohtaa sekin tulee korvista ulos.

Kuitenkin haluan ilmottaa että SELVIÄN HENGISSÄ, NIINKUIN AINA.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

www.moilala.fi



"Moilala on tavallisten ihmisten muodostama tuotekehitysyhteisö, joka kehittää gluteenittomia tuotteita. Käyttäjät päättävät itse mitkä resepteistä valitaan
jatkoon ja parhaimmat siirtyvät kaupan hyllyille. Reseptin luojat saavat kuvansa pakkaukseen sekä osan tuotosta."

Moilala on tällanen uus kiva juttu.

Moilala from Moilala on Vimeo.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Krakova, Puola.

Olin tosiaan huhtikuussa pääsiäisen aikoihin äiten kanssa Puolassa, Krakovan kaupungin keskustassa puolisen viikkoa, ja se oli upea loma. Historiaa (ehkä liiaksikin), shoppailua ja - uskokaa tai älkää - paljon hyvää ja gluteenitonta ruokaa.





















Tosiaan, hommat luisti mukavasti.
Ensimmäinen aamu hotellissa, ja nyt jo Puola oli osottanu kuinka hyvin hommat siellä hoituu. Leipäpöytää kohti kävellessä tuli mieleen vaan ajatus "ehkä siellä on riisikakkuja...", mutta siellä olikin erillinen kori, jonka edessä oli lappu "Gluten-free bread". Olin äimänkäkenä. Wau. Koskaan ei oo ulkomailla ollu tällasta, tosin ollaan äiten kanssa yleensä sellasissa vähän vanhemmissa hotelleissa ja tällä kertaa oltiin boutique-hotellissa.

Tosin hyvin nopeesti saatiin huomata, että Krakovassa todella tiedetään mitä tarkottaa gluteeniton ruoka, koska ekan päivän Auschwitzin retkellä (ja toi sana on todella väärä, koska retki-sana saa sen kuullostaan joltain hupipiknikiltä, mitä se ei todellakaan ollu...) sain Kreikkalaisen salaatin ja omenan lounaaks, makaronisalaatin ja leivän sijaan tilatessani gluteenittoman ruoan. Ja hyvää oli.

Pikkuhiljaa sitä alko huomaamaan, että vaikka tarjoilijat yleensä tiesi mitä gluteeniton tarkotti, niin ne halusi silti lukea sen lapun mitä kannoin mukanani.

































Älkää kysykö, en ymmärrä itsekään. Mutta lapun lukasun jälkeen yhdessä pohdittiin tarjoilijoitten kanssa että millä korvataan sienikastike, tai että onko muuta kalaa kun se leivitetty.

Ja sehän oli onnekasta, että kalaruokia oli paljon, enkä joutunu syömään punasta lihaa ennenkö viimesenä iltana vasta, kö oltiin sellasseessa "ruhtinaslinna-kansantanssi" tyylisessä todella perinteisessä hienossa puolalaisessa ravintolassa.












Muutenkin ruoka oli loistavaa ja sopivan ravintolan löytäminen harvoin hankalaa.

Yksi ongelma kuitenkin oli:
Olut. Puola on tunnettu olutmaa, eikä pidä unohtaa vodkaa, mutta se nyt ei liity tähän mitenkään. Ravintoloissa nimittäin oli listoittain erilaisia oluita, mutta ei ainuitakaan siidereitä, saatika sitten lonkeroita.

Yhteen vetona Krakovasta voi sanoa, että vaikkei kaupoista löydykään mitään leivänkorvaajaa, niin englannilla, yhteistyökyvyllä ja kyseisellä paperinpalalla, jossa asia selitetään juurta jaksaen, pärjää kyllä varmasti.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kävelykatu

Torstaina leivoin Hessun kans gluteenittomia mokkapaloja. Mun tyylinen leipominen on sitä "Nonii... No jonku verran - OHO!? Noo... Ehkä se ei oo nii vakavaa..." ja yleensä siks kaikki mun tuotokset onkin niin pahoja. Noh, tällä kertaa lopputulos ei ollu paha, mutta sen näkönen silti, enkä siks kuvaa lopputuloksesta ottanu.
Ja mun leipomiset on mielettömän sotkusta puuhaa.
















Jaa miksi siinä on reikä? Halusin maistaa sitä. Ja loppuviimeks siinä kävi niin että vaikka kuinka paljon siitä kuorrutuksesta valu tosta reiästä tonne pohjalle, kostuttaen kyllä tuon ihan mukavasti.







Hessu teki kuorrutusta tunteella.



tiistai 7. helmikuuta 2012

Mannerheimintie II.

Lakkasin karppauskokeilun tähän. Siinä vaiheessa kun ihminen ei pysy hereillä ja jäätyy vaikka on toppatakki ja viltti päällä sisällä, on pakko tajuta ettei se mitä tekee ole millään tasolla terveellistä. Nyt jatkan vaan vähähiilihydraattista ruokavalioo, koska olo pysyy siten vähän kevyempänä. Adios och tack.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Mannerheimintie.

Muutama päivä sitä on sitten "karpattu". Tai no miksi nuo "-merkit... Jaa. Ei musta tunnu että karppaisin, vaan pikemminkin tahalteni yritän raiskata kehoani. Nimittäin jatkuva kylmyys ja väsymys ei ole mun alaani, paitsi näinä päivinä. Eilen istuin Teron sohvalla toppatakki päällä ja viltti kiedottuna ympärilleni. Sellasta.
Samalla kuitenkin tuntuu jotenkin kevyemmältä olo. Tai sitten mä vaan haluaisin sen tuntuvan ja siks kuvittelen niin. Jotain hyvää kuitenkin, löysin aivan huippuherkun (kun yritän keksiä jotain hyvää syötävää) ja tässä se tulee. Saattaa kuullostaa kummalta, mutta suosittelen kokeilemaan: Raejuustoa ja pakastemansikoita - sulatettuna toki. Se on oikeesti mielettömän hyvää, varsinkin jos mansikat on lämpimiä, eikä niistä taikka raejuustosta tuu paljoa mehua mukaan. Ja niin, mansikoita pitäs olla tasaverran suhteessa raejuustoon, eli 50/50.
Onneksi maha saa tän viikonlopun levätä, koska lähen Ilkkoon isosleirille apuopeks, enkä ole sinne ilmottanut mistään muusta erityisruokavaliosta kuin gluteeniton/laktoositon ruokavalio, joka ei sisällä punasta lihaa. Joten näillä mennään.

Ps. Rakastakaa pakkasta.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kehä III

Ensimmäinen karppauspäivä. Ehkä tein jonkinsortin varaslähdön, kun huomenna vasta mun piti alunperin alottaa. Mutta tuli sellanen fiilis, että pitää alottaa nyt, muuten venytän sitä. Ja kuitenkin tiedän jo nyt ettei tää oo hyvä ajatus, ei ollenkaan. Väsyttää helkkaristi ja maha on pinteessä. Kahtellaan mitä tästä kehkeytyy.

Pakkaspäiviä. Niistä mä pidän, oikein kovasti.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Ruokavalio.

No joo. Karppausonperseestä -asenne pysyy kohdillaan, vaikka ryhdynkin helmikuun 1. päivä radikaaliin kokeiluun. Aion meinaan karpata kaks viikkoa. Mikä sinänsä ei varmaan kuullosta aluks kauheenkaan kammottavalta, mutta kun rupee miettiin, että koko mun ikäni mun ruoastani 70% on hiilihydraatteja, enkä oo reiluun kolmeen vuoteen syöny punasta lihaa, kun korkeintaan kerran kuussa.
Voidaan rupee pohtimaan, mitä tapahtuu kun kahen viikon ajan mun ruoastani 80% on lihaa ja loput sitten kaikkee muuta, paitsi niitä hiilihydraatteja.
En usko että mulle tulee "hyvä fiilis" niinkun karppaajat sanoo että karppauksesta tulee.

Mutta se nähdään. Joten kirjottelen tänne aina olosta ja miten sen homman ylläpitäminen onnistuu. Siihen asti, KEEP YOURSELF GOING.

torstai 12. tammikuuta 2012

Ruokavalio.

 HUOM! Pahoittelen kielenkäyttööni seuraavassa tekstissä.

Nyt on sellanen vitutus ettei kukaan arvaa. Tulin hammaslääkäristä ja luin hesarin mobiililehteä, kunnes törmäsin artikkeliin
ja saman tien ajattelin, että voi helevetin vittu.
Mitä helvettiä?

Ihmiset hei, herätkää!! Kukaan, ja nyt painotan todellakin ei kukaan halua noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Annanko muutaman hyvän syyn miksei?
1. Se on vaan niin helvetin kallista. Keliakialiiton lehdessä luki että nykyään gluteenitonta ruokavaliota noudattavat maksaa ruoastaan kuussa n. 68€ enemmän kun nuormaalia ruokavaliota noudattavat.
2. Gluteenitonta ruokaa ei aina ole saatavilla. Ulkomailla matkustelu ja vierailla käynti tuottaa aina tuskaa.
3. GLUTEENITON RUOKA ON SUURIMMALTA OSIN MAUTONTA/PAHAA.
4. Antakaa meidän, joidenka on pakko, kärsiä siitä. Ihan niinkun South Parkin jaksossa jossa kaikista miehistä tuli metroseksuaaleja koska se oli niin in, mutta homot alkaakin tuntea ittensä vaan tylsiks, ihan niinkun ne olis massaa. 

EI KÄY. En suostu siihen, että kun MENKÄÄ KOLOONNE!17-vuotta oon keliakin kanssa tapellu, noudattanu ruokavalioo ja kärsiny sen takia, niin nyt jotkut helvetin ihmiset, MUOTISYÖJÄT alkaisglutenittomaan ruokavalioon.
MENKÄÄ KOLOONNE!

Ja kyllä, olen vihainen. Mitä tää tarkottaa? Ihmiset joilla ei oo allergioita, ei sairauksia, ei vittu YHTÄÄN NIIN MITÄÄN, karppaa tai seuraavaks ehkä gluteeniton ruokavalio?
HERÄTKÄÄ!

Mä oon lopen kyllästyny kaikkiin karppajiin ja kaikkiin jotka vaan sählää ruoan kanssa, ja varsinkin siihen että telkkarista tulee vuoron perään mainoksia ummetuslääkkeistä ja niistä helvetin ruoansulatusjugurteista. Haluatteko laihtua? Kehon kuntoon? Vatsan mukavasti toimivaks?
Mä annan muutaman neuvon:

HARRASTAKAA LIIKUNTAA
SYÖKÄÄ SÄÄNNÖLLISESTI
SYÖKÄÄ LAUTASMALLIN MUKAAN
JUOKAA PALJON VETTÄ
ja yrittäkää olla vähemmän säälittäviä mun silmissä, sillä mä jos kuka tiedän mitä tarkottaa ruokavalio

gluteeniton ja laktoositon ruokavalio, joka ei sisällä punasta lihaa
 Että menkää ihmiset kotiin kasvaan.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Keskisentie.

Huh huh. Joulu ja uusvuos on menny ja kohta alkaa taas koulu. Ajattelin pölötellä joulun vietosta keliaakikkona.

No mitä sitä kertois? Ehkä voisin selittää miksei joulu ole mulle henkilökohtasesti kovin mieluinen.
En pidä jouluruoasta. Laatikot... Yh. Oon maistanu kyllä perunalaatikkoo, mutta sekin oli aika karua. Tänä vuonna sitten päätettiin ettei osteta mua varten gluteenittomia laatikoita, paitsi maksalaatikkoa oli ja sitähän mä syönkin. Rosolli on myös mun epä-kaveri. Joten jouluna kittaan naamaan kalaa niin paljon kun mahollista. Lohta, sinaappisilakoita, mätiä... Namnam. Perunaa syön kanssa paljon. Ja juustoja. Onko parempaa kun juustot? No ehkä, mutta rakastan juustoja, ja jouluna niitä tuli syötyä vähän liikaa.
Tietysti joulupöytään kuuluu kinkku. Ja ehhehee, mähän mainostan etten syö punasta lihaa. No niin no, sehän johtuu siitä, että maha voi paremmin jos en syö sitä, mutten myöskään ole asenteella "en-voi-missään-nimessä", koska keliaakikkona on vaan niin vaikea välillä löytää kasvisruokaa. Joten kinkkuakin maistoin - enkä tykännyt taaskaan. Kuitenkin urhoollisena yritän syödä ja maistella kaikkea joulupöydässä, vaikkakin kaikki huomaa että loppujen lopuksi 80% kaikesta mitä söin oli kalaa/perunaa/juustoja. Hmmh, tällasta.
Sitten rakastan kaikkia konvehteja. Tai no en :'DD Tykkään muutamista,  ja varsinkin jos mukana on marmeladia. Tai oikeestaan kaikkia jouluherkkuja. En ehkä pipareita, paitsi homejuuston kanssa. Mutta tänä vuonna äite osti mulle sellasen gluteenittoman piparkakkutaikinan pakkaseen. Ja koska en kovinkaan oo koskaan innostunu pipareista, päätin sitten salaa syödä sitä taikinaa. Ja joulupäiviin mennessä sitä oli jäljellä alle kämmenen kokonen nökäre. Kuka lienee, hiiri mussuttanut mun taikinat... Joulu suju kuitenkin ongelmitta ruokailun - ja kaiken muunkin osalta.

Uusvuos olikin sitten vähän erilainen, koska pöytää ei pistetty koreaks kalleilla juustoilla ja kaloilla ja kaikella, vaan ruokana oli tortilloja ja mulle Santa Marian tacoja, koska ne on gluteenittomia, ja oikeestaan tosi hyviä :'DD Yhessätuumin porukalla pistettiin jauhelihaa, salaattia, tomaattia, ananasta ja niitä kastikkeita (en tiedä mitä ne on, kun en käytä). Ja sitten oli sipsejä ja Ansku toi ranskanpastilleja, ja uusvuoskin meni (mun osaltani) täysin oksentelematta. Jee jee!

Ja nyt elämä jatkuu taas, koulu alkaa, tanssi, teatteri ja kaikki. Joten so long, suckers <3


Sitä vaan vielä, että jos jollekin tulee jotain jutunjuurta, niin ehdotelkaa.