perjantai 19. syyskuuta 2014

Ihanakatu.

Näin siinä käy, että jätin molemmat blogini täysin huomiotta koko kesän ajaksi - pahoittelut siitä.
Joka tapauksessa, tämä päivitys kertoo Maltasta. (Lisää Maltasta toisessa blogissa.)

Maltalla on helppo löytää gluteenitonta ruokaa, ja siellä tiedetään hyvin mikä keliakia on.
Ruokailut suju siis lähes ongelmitta. Joka ravintolassa, siis valehtelematta jokaisessa ravintolassa oli yksi tietty annos jonka tilasin lähes poikkeuksetta. "Fresh fish", joka nimensä mukaisesti oli päivän kalaa, yleensä aina grillattuna. Meriahventa oli yleensä, kerran oli miekkakalaa ja kerran jotain josta en tiennyt mitä se oli - mutta helkkarin hyvää.

Ette uskokaan kuinka mua harmitti, että aivan meidän hotellin vieressä oli tällanen ravintola, mutta se oli lopettanu ihan pari viikkoo ennen meidän saapumista! Kyllä otti aivoon.

Lähikaupassa olikin sitten superhyvä valikoima, ja paljon havemmat hinnat kun Suomessa - luonnollisesti.

Ja tässä nyt viimesen illan Fresh Fish, kyseessä juurikin se "helkkarin hyvä kala."












Kyseisestä ravintolasta, U Bistrot ( http://www.ubistrot.com/ ja täältä arvosteluja http://www.tripadvisor.fi/Restaurant_Review-g227101-d1808676-Reviews-U_Bistrot-Saint_Julian_s_Island_of_Malta.html ) sai myös gluteenitonta pastaa ja melkein mitä vaan. Yhtenä iltana söin katkarapupastaa, joka oli älyttömän hyvää. Harmittaa etten tajunnut ottaa kuvaa siitä. Mutta ehdottomasti suosittelen käymään tuolla jos Maltalla vierailee! Kaunis paikka, herkullista ruokaa ja hinnat ei hiponeet pilviä.
Tässä U Bistrotin jälkkärit. Porkkanakakku ei ollut gluteenitonta, mutta Crème brûlée oli täydellinen.













Suosittelen käymään Maltalla!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kaarikatu.

Nyt vähän hävettää.
Oon antanut tän blogin vaan kuolla, vaikka se ei ole millään tavalla ollut tarkoitus. Ylioppilaskirjotukset ja pääsykokeisiin lukeminen, muutto ja muu on vaan syönyt kaiken ajan.

Lihaton lokakuu suju Rauhaniemessä mallikkaasti ja nyt Armonkalliolla asuttaessa lihapitoisuus myös tuon toisen osapuolen ruokavaliossa on vähän vähentynyt. Oon saanut sen syömään parsakaalia, jota se oikeasti inhoaa. Syödään pinaattia paljon, parsakaali-kukkakaali-aurajuusto-gratiini on yhä mun lempparia (Hessuhan ei homejuustoihin koske pitkällä tikullakaan..) ja nyt juur oon keksiny aivan uuden suosikin; punajuurta ja sipulia pannulla ja siihen sekaan vähän kermaa ja aurajuustoo + pasta, ihanaa herkkua.






















Tän kevään uus lemppari on Ikean lakkahillo. Oon aivan älytön lakkojenrakastaja, voisin elää lakalla - jos se ei olis niin tuhottoman kallista. Sittempä törmäsin tähän Ikean lakkahilloon. Okei, on myönnettävä, ettei se ole mitään verrattuna pohjolan oikeeseen lakkaan, mutta kyllä se nyt Pirkka leipäjuuston tai lättyjen ja vanilijajäätelön kanssa maistuu vaan niin hyvältä. Ikean hillot on kaikki osottautuneet hyviksi, vaikkakin tosi makeiksi, puolukkahillookin voi laittaa mansikkahillon sijaan, kun se on niin makeaa.






















Edessä on urakka. Lähen Parolan panssariprikaatiin heinäkuussa 2015 ja gluteeniton /laktoositon ruokavalio varmasti tuottaa pieniä ja suuria ongelmia intissä. Oon kuitenkin valmis kohtaamaan ne, enkä malttais odottaa! Nyt on käynnistyny vuoden kuntokuuri.
Yritänkin siis leipoa gluteenittomia sämpylöitä, mutta mulla on yksi suuri ongelma: en tykkää hiivasta. Tarvitsisin siis hiivattomien sämpylöiden reseptin.

Nauttikaa mämmistä, minä syön pashaa! (Eli hyvää pääsiäistä, sikäli kun sitä vielä pari päivää on jäljellä.)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Aaltosenkatu.

Tässä taas on niin kaikkea. Ehkä päällimmäisenä mielessä näin ruokavalion ja syömisen kannalta tämä Docventuresin haaste: Lihaton lokakuu. Se otettiin täällä Rauhaniemen betonilaatikossa innolla vastaan.
Eilen käytiin oikein Kalevan Prismassa hakemassa gourmetta jääkaapin täydeltä. Parille päivälle mä väänsin itselleni kukkakaali-parsakaali-gratiinin ja puolukka-raejuusto-salaatin. Hessu itselleen sitten kasvislasagnen paprikasta, tomaatista ja jalapenoista. Ja hyvillä mielin niitä syödään. Hyvää on.
Luulisin että tämä Lihaton lokakuu osottautuu vähän järkevämmäksi kokeiluksi kun se karppaaminen. Tokihan punanen liha on ollut käyttökiellossa -joitakin poikkeuksia lukuunottamatta- jo jokusen vuoden ajan, mutta nyt myös kana, kala ja kaiken maailman äyriäiset jää lautasen ulkopuolelle.
Siinä on vaan yksi ongelma: Tykkään vain harvasta kasvisruoasta. Esimerkiksi soija. Sellanen soijarouhe vielä menee, jos se vaan ei ole liian märkää, mutta ne muka-kanalta-maistuvat-palaset on kuvottavia ja tuntuu kun söisi pyyhekumia. Sitten pavut.. geez. Sellaset pavutpavut, ei pavun palko. Sain pavuista tarpeekseni kahden viikon mittasella Englannin-visiitilläni. Ei papuja kiitos.
Joten nyt apuja! Mitä ihmettä söisin tämän Lihattoman lokakuun ajan? Linkkivinkit ja reseptit kelpaa ja ovat haluttuja.

Ps. Suosittelen Lihatonta lokakuuta kaikille!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Rongankatu.

Aikoihin en oo kirjotellut, aikoihin ei ole oikein ollu mitään mitä kirjottaa. Hessu hermostuu siihen gluteenittoman leivän hintaan, meitsi laktoosittomien tuotteiden hintaan. Älytöntä! Sikspä siis hiihtolomalla yritän siedättää tuon laktoosi-intoleranssin pois.

Ostin eilen Lidlistä leffailtaa varten Mars -patukan. Eipä tullut ajatelleeks että niinkin tuttu herkku vois sisältää ohramallasuutetta. Sitä löytyy myös riisimuroista, ja oikeestaan melkein kaikkialta. Alkoi siis epäilyttää että kuinkakohan paljon sitä tulee vatsaan vedettyä ja mikäköhän sitten on taas se "pieninä määrinä". Keliakianuoret.fi -sivuilla sanotaan seuraavasti:  "Ohramallasuutetta käytetään useimmissa tuotteissa mausteenomaisesti maunvahventeena ja niin pieninä määrinä sen käyttö on keliaakikoille sallittua.
Tuotteissa on aina oltava selkeät suomen- ja ruotsinkieliset ainesosaluettelot. Lue aina ainesosaluettelo, myös tutusta tuotteesta. Myös Gluteenittoman tuotteen merkki helpottaa keliaakikolle sopivien tuotteiden löytämistä."
 Pari pointtia tuossakin tekstissä.

Ystävälle diagnosoitiin keliakia about vuosi sitten. Tuo on mua vuotta vanhempi, näin ollen 20-vuotias. Ja tässä sivusta seuranneena oon huomannut kuinka onnekas mä toisaalta olen ollut kun mulla on ollut keliakia aina. Mistä ei tiedä, sitä ei myöskään kaipaa? Kaiketi se pitää paikkansa. Mä en kaipaa ruisleipää, en mämmiä enkä olutta. En oo koskaan syönyt valmis-pinaattilättyjä enkä kalapuikkoja. Enkä edes euron juustoo. Mitä sitten? En mä niitä tarvitse, en mä edes tiedä mille mikään niistä maistuu - ja jos totta puhutaan, niin eipä ne kovin hyvälle haisekaan.

Samalla oon kuitenkin huomannu kuinka itsestäänselvyytenä mä pidän sitä tapaa jota harrastan kaiken kohdalla. LUE - AINA - AINEKSET. Itselle se tulee vaistomaisesti kaiken kohdalla (ei nyt ehkä maidon, mutta niin) ja siksi esimerkiksi väittely aiheesta "Saako riisisuklaata syödä" mullisti mun näkökulmani näihin "uuskeliaakikkoihin". Mä tiedän tasan tarkkaan, että vain ja ainoastaan Pirkka riisisuklaa on niistä keksihyllyn riisisuklaista gluteenitonta. Mutta kuka ajattelee että riisisuklaassa on vehnäjauhoja? Siksi, rakkaat keliaakikot, keliaakikkojen sukulaiset ja ystävät, LUKEKAA - AINA - AINEKSET.


































Hyvää perjantai kolmattatoista kaikille asiantuntijoille!

torstai 4. heinäkuuta 2013

Paska-Avenue.

Oon ehkä hullu, mutta oon päättäny siedättää allergiani kiiviä kohtaan.
Allergia ei siis ole merkittävä, että kiivi sillon tällöin on ok, mutta kaks kiiviä saa kurkun kutiaan ja hengityksen kihiseen. Joten...

KIIVIÄPERKELE




keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Isosaarentie.

Hei mahtavaa, olin leirillä jälleen. Isosaaren leirikeskus feat. Fazer Amica = ei toiminut.
Ruoat ei sekottunu, mutta välinpitämättömyys ruokavaliotani kohtaan näky hyvin selkeenä.

Ilouutinen odotti kuitenkin kotona!
Mut oli valittu Glu.fi'n Semperin uutuustuotteiden testiryhmään ja Postissa odotti pari pakettia mielettömiä gluteenittomia juttuja. Nami nami. Huono juttu on se, että mun ihana rakas kamerani Könni on tällä hetkellä rikki, joten lähiaikoina (toivottavasti) tiuhaan tahtiin tulevat arvostelut kuvataan web-kameralla... Yhyy. Tässä vähän esimakua.



perjantai 14. kesäkuuta 2013

Eerikinkatu.

Tänä aamuna alko ottaan päähän. Jostain syystä kaikki kieliakiaan liittyvä, gluteeniton, laktoositon, maidoton, soijaton, jauhoton, sokeriton ja munaton alko tursuaan korvista ulos.
Menihän siihen 18-vuotta.

Mulla siis diagnosoitiin keliakia vuonna -95, kun olin vuoden vanha. Helppo homma totutella kaikkiin gluteenittomaan, kantapään kautta tietysti. Ei siinä mitään jos oireet olis "mulla on maha vähän kipee ja pieru."

Mutta ei ole. Oireet mulla pienestäkin määrästä gluteenia (esim. yksi paahtoleipä) on todella korkea kuume, oksentelua kaikista rööreistä, ripuli ja usein vielä useamman päivän voimattomuus ja sairastelu. Ei ole leikin asia.

Puolen vuoden sisällä oon saanu oireita kolme kertaa, sitä edellisiin onkin pari kolme vuotta. Kuitenkin oireet on näitten kolmen kerran aikana muuttunu huomattavasti voimakkaammiks kun vuosia sitten. Nykyään ainoa ratkasu on istua kylmässä suihkussa ja toivoa että ehtii kontata vessanpytylle.
Aina ei ehdi.














Diagnoosin jälkeen on vaan yksi mahdollisuus ja kaksi tehtävää:
Mahdollisuus: Gluteeniton ruokavalio.
Tehtävät: 1) Hyväksy, 2) Selviä.

Näillä eteenpäin, kaikille asiantuntijoille hyvää kesää!