Krakova, Puola.

Olin tosiaan huhtikuussa pääsiäisen aikoihin äiten kanssa Puolassa, Krakovan kaupungin keskustassa puolisen viikkoa, ja se oli upea loma. Historiaa (ehkä liiaksikin), shoppailua ja - uskokaa tai älkää - paljon hyvää ja gluteenitonta ruokaa.

Tosiaan, hommat luisti mukavasti.
Ensimmäinen aamu hotellissa, ja nyt jo Puola oli osottanu kuinka hyvin hommat siellä hoituu. Leipäpöytää kohti kävellessä tuli mieleen vaan ajatus "ehkä siellä on riisikakkuja...", mutta siellä olikin erillinen kori, jonka edessä oli lappu "Gluten-free bread". Olin äimänkäkenä. Wau. Koskaan ei oo ulkomailla ollu tällasta, tosin ollaan äiten kanssa yleensä sellasissa vähän vanhemmissa hotelleissa ja tällä kertaa oltiin boutique-hotellissa.

Tosin hyvin nopeesti saatiin huomata, että Krakovassa todella tiedetään mitä tarkottaa gluteeniton ruoka, koska ekan päivän Auschwitzin retkellä (ja toi sana on todella väärä, koska retki-sana saa sen kuullostaan joltain hupipiknikiltä, mitä se ei todellakaan ollu...) sain Kreikkalaisen salaatin ja omenan lounaaks, makaronisalaatin ja leivän sijaan tilatessani gluteenittoman ruoan. Ja hyvää oli.

Pikkuhiljaa sitä alko huomaamaan, että vaikka tarjoilijat yleensä tiesi mitä gluteeniton tarkotti, niin ne halusi silti lukea sen lapun mitä kannoin mukanani.

Älkää kysykö, en ymmärrä itsekään. Mutta lapun lukasun jälkeen yhdessä pohdittiin tarjoilijoitten kanssa että millä korvataan sienikastike, tai että onko muuta kalaa kun se leivitetty.

Ja sehän oli onnekasta, että kalaruokia oli paljon, enkä joutunu syömään punasta lihaa ennenkö viimesenä iltana vasta, kö oltiin sellasseessa "ruhtinaslinna-kansantanssi" tyylisessä todella perinteisessä hienossa puolalaisessa ravintolassa.

Muutenkin ruoka oli loistavaa ja sopivan ravintolan löytäminen harvoin hankalaa.

Yksi ongelma kuitenkin oli:
Olut. Puola on tunnettu olutmaa, eikä pidä unohtaa vodkaa, mutta se nyt ei liity tähän mitenkään. Ravintoloissa nimittäin oli listoittain erilaisia oluita, mutta ei ainuitakaan siidereitä, saatika sitten lonkeroita.

Yhteen vetona Krakovasta voi sanoa, että vaikkei kaupoista löydykään mitään leivänkorvaajaa, niin englannilla, yhteistyökyvyllä ja kyseisellä paperinpalalla, jossa asia selitetään juurta jaksaen, pärjää kyllä varmasti.