Kaartotie.

Nyt se sitten on toteutunu.
Oon meinaan pitkään ajatellu alottaa uuden blogin, keliakia blogin. Tarkotuksena on siis kirjotella elämästä keliakiaa sairastavan nuoren naisen näkökulmasta kaverien, syömisen ja matkustuksen parissa.

Eikä se elämä keliakianuorena ole aina niin ruusuilla tanssimista, ei ollenkaan. Itseasiassa keliakia sairautena hallistee suurimmaks osaks kaikkea koko elämän ajan. Mä olen siihen tottunut, koska oon sairastanu keliakiaa koko ikäni, ja vaikka se on geeneissä periytyvä sairaus (ei siis tartu eikä ole allergia), en sitä ole geeniperimänä saanu, vaan oon aika lailla geenimutaatio. Hah.

Keliakia on vähän niinkun loiseläin oman pään ja kropan sisässä. Se tekee mielelle kepposen ja hallitsee joitakin tapoja, pitäen ne "normaaleina" ja muuttumattomina.
1) Lue aina pakkausselosteet. Aina. Ellet sitten tiedä ulkomuistista että juuri tätä tiettyä tuotetta voi syödä. Muuten lue. Aina.
2) Älä pistä suuhun mitään, minkä gluteenittomuudesta ei voi olla täysin varma.
3) Kysy kysy kysy. Tarkista tarkista tarkista. Varmista varmista varmista.
4) Epäile kaiken gluteenittomuutta vaikka sitä vakuutettaisiinkin.
5) Varaudu virheelliseen informaatioon.
6) Kestä seuraukset.

Itellä kun keliakia ei olekkaan helpoimmasta päästä. Se ei vaan menee niin, että "oho söin vehnäleipää, nytpä sattuu mahaan ja vähän pierettää". Voi kumpa meniskin. Mutta ei, se ei mene. Jos se vehnäleipä tai pienen pieni hemmetin keksi menis kurkusta alas, se tulis pian ylös. Samoin nousis kova kuume, ja vatta muutenkin sekoais päiviks. Eli ei, mahakivulla ja pienillä ilmavaivoilla siitä en selviä, vaikka joku saattaakin selvitä - ne onnekkaat.

Tästä eteenpäin.