Mutta nyt, tällä leirillä, ne sössi. Pahinta siinä oli, ettei ne vieläkään myönnä sössineensä. Ei siinä mitään, en mä hae syyllistä. Olis vaan kiva saada kuulla sellanen pieni anteekspyyntö, kuitenkin kun koko keskiviikko-torstai-välisen yön oksensin mun huoneessa. Ja miksi? Koska "gluteeniton" kasvispizza.
seuraava ei sovi herkkänahkaisimmille
Tosiaan mun oireet ei oo mistään aivan helpoimmasta päästä. Siitä kun syön väärää, menee 2-3h (tällä kertaa tasan 2½h) siihen että alan oksentaa. Samalla nousee todella korkea kuume. Tällä kertaa onnistuin istuun viileen suihkun alla samalla kun oksensin vatsalaukun sisältöä kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan viereiseen pönttöön. Mutta ei siinä itku auta, vaikka se herkästi tuleekin.
tästä voi taas herkkänahkaisimmatkin lukea
Meidän leirillä oli toinenkin keliakiapotilas. Se oli leirin pikkunen, sellanen Miika. Helmi tyyppi, ja ensimmäinen poika-keliaakikko jonka tapasin.
Se tuli moikkaan kun istuin siellä suihkun lattialla. Hessu ei päässy huoneen ovea pidemmälle, pelkäs että oksentaisin sen kuullen. Huikkas vaan että oonko hengissä. Olin kyllä. Mutta Miika ei tuntunu olevan moksiskaan, vaikka mä mahdoin olla karu näky. Ja säälittävä. Se kuitenkin ties mitä se on. Ei kukaan muu siellä tienny. Kovin lohdullista, näin jälkeenpäin ajatellen.
Ja niin, tuskin kukaan on jaksanu tätä lukea loppuun asti, mutta kuitenkin.
Kiitos Miika että kävit moikkaamassa.
Tässä vähän leiriltä. Lisää kuvia toisesta blogista.
Oikein muigeaa keväänalkua kaikille vaihtoehtosille hoitopotilaille, erityisesti asiantuntijaryhmälleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
asiantuntijalausunto